Tulossa: “Akasia – kohtaamisia Suomen ja Afrikan välillä”

Villa Karon verkkoviestintä uudistui jonkin verran viime vuonna, kun tämä Akasia-blogi perustettiin (ja Villa Karo ilmestyi samalla facebookkiin). Nyt loppuvuodesta tilanne tulee muuttumaan vielä lisää.

Villa Karon uudistuvien virallisten sivujen rinnalle on tulossa kulttuurisivusto Akasia eli kohtaamisia Suomen ja Afrikan välillä.

Akasian tarkoituksena on tarjota tila suomalais- ja afrikkalaistaustaisten taiteilijoiden ja tutkijoiden projektien dokumentoinnille sekä toimia ikkunana suomalaisen ja länsiafrikkalaisen kulttuurin välillä: siis hahmottaa, tukea ja kehittää tapoja toimia monikulttuurisella taiteen ja tutkimuksen kentällä sekä viestiä kulttuurivaihdon mahdollisuuksista entistä laajemmin.

Kohtaamisten mahdollistaminen on Villa Karon toiminnan ydinaluetta ja on aika saada yli kymmenen vuoden aikana taltioitunutta ”hiljaista tietoa” kaikkien saataville. Näin verkkopalvelu myös jatkaa ja kehittää eteenpäin Villa Karon residenssitoimintaa.

Valokuvat, videot, haastattelut ja artikkelit toimivat yhteistyötapojen avaajina. Uudelle sivustolle tulee lisäksi virtuaalinäyttely, joka tuo Villa Karon etnografisen esinekokoelman saavutettavaksi Suomesta käsin – ja pian toivottavasti myös beniniläiselle yleisölle. Sivuston ensimmäinen versio toteutetaan suomenkielisenä, mutta rinnalle tulee mahdollisuus myös muihin yhteistyön kieliin, vähintään ranskaan, englantiin ja ruotsiin.

Tavoitteina on siis, muun muassa:

  • mahdollistaa tutustumisen suomalais-afrikkalaiseen kulttuuritoimintaan aiempaa lähemmin
  • madaltaa kynnystä monikulttuuriseen taide-, tutkimus- ja opetustoimintaan sekä eri kulttuuriperinteiden kohtaamiseen
  • toimia inspiraation lähteenä tuleville projekteille
  • tehdä Villa Karon ja Villa Karossa vierailleiden tutkijoiden ja taiteilijoiden keräämää tietoa ja kokemuksia saavutettavaksi ja julkiseksi

Nyt otetaankin ilolla vastaan erilaisia ehdotuksia dokumentoitavista tai jo-dokumentoiduista projekteista, tapahtumista ja muista monikulttuurisen, suomalais-afrikkalaisen yhteistyön tuloksista!

Un mois en Finlande, pays au mille lacs / Kuukausi Suomessa

By Richard Tandjoma (au-dessous en finnois / suomennos alla)

Ma venue en Finlande cette année était pour moi une occasion certes de visiter la Finlande et de mieux expérimenter la culture finlandaise pour mieux comprendre, sinon comprendre plus la réaction et la manière de vivre des finlandais, mais aussi une nécessite pour mieux expliciter et cohabiter les deux comptabilités, finlandaise d’une part, et béninoise sinon SYSCOAHADA (Système Comptable Ouest-Africain pour l’Harmonisation du Droit des Affaires) d’autre part, deux réalités apparemment trompeuses mais au fond bien différentes.

Tout a commencé en 2007, année à laquelle je suis arrivé pour gérer les finances de la Villa Karo. Face à deux cultures bien différentes, il fallait trouver le juste milieu, un pont entre la comptabilité finlandaise et béninoise, d’où la nécessite pour moi d’effectuer un voyage de perfectionnement en Finlande.

J’étais bien surpris (sinon réellement j’ai eu la confirmation de tout les dires sur la police française de l’immigration) déjà à l’aéroport Paris Charles de Gaule ou la police de l’immigration ne voulait pas me laisser passer pour défaut d’argent cash sur moi. Malgré ma lettre d’invitation claire et bien écrite, malgré mon visa authentique, ce n’est qu’après 45 bonnes minutes de garde a vue et de perte de temps qu’ils ont décidé de me laisser passer, près bien sur avoir appelé un membre de la fondation Villa Karo en Finlande, Anna Ovaska. Et comme si toute l’humiliation de la police ne suffisait pas, l’hôtesse de l’air qui vérifiait les cartes d’embarquement à la porte d’entrée de l’avion m’a bien confirmé que je me suis trompé de porte alors que c’est bien écrit noir sur blanc sur ma carte que c’était vraiment là-bas, la fameuse porte D56, porte de la Finlande ! Il fallait être stupide pour rater son vol ! Apres 3 minutes de tour, je suis revenu à la même porte et avec un joli sourire, elle me laissa passer !!!! Ouf !!! Nul n’est parfait, tout le monde a droit à l’erreur ! Je pensais un seul instant qu’ils allaient me refuser de rentrer au pays, le Bénin aussi pendant mon retour, fort heureusement, tout s’est bien passer avec beaucoup plus d’attention et de respect. Mais c’est sur, la prochaine fois que j’irai encore en Finlande, je passerai par Paris Charles de Gaule !

Ainsi donc commença mes beaux jours en Finlande où j’ai eu à visiter la ville de Turku à plusieurs reprises d’ailleurs, l’archipel de Houtskär avec sa belle verdure autour de l’océan baltique. Le plus excitant et impressionnant de mon voyage vers l’archipel était les ferries qui transportaient les voitures avec les personnes abord vers la terre sèche où l’on peut tranquillement continuer la route.

J’ai aussi eu à essayer le traditionnel sauna finlandais ! C’est magnifique. Je comprends pourquoi dans le passé, les présidents finlandais avaient l’habitude d’amener leur hôte dans le sauna avant toute négociation. C’est parfait et pratique pendant la longue période de froid.

Ma visite professionnel au Heureka, centre de la science, m’a ouvert plus clair les yeux sur le danger qui menace notre cher planète terre si nous ne réduisons pas ou voir carrément changeons pas nos manières de vivre en adoptant un comportement beaucoup plus écologique, axé vers la protection de la planète. C’était aussi la période parfaite pour voir l’exposition des dinosaures qui ont disparut de la terre depuis plus de milliers d’années.

Le musée Helinä Rautavaara et son complexe Weegee (ancienne maison d’imprimerie) est l’un de plus grands musées que j’ai visité. Le travail y est fait avec précision et finesse et les expositions, magnifique !

Le musée d’histoire de Hämeenlinna, Le musée de verre, Ainola (maison de Jean Sibelius), la maison de Pekka Halonen, Kamppi Chapel, Musiikkitalo (maison de la musique, ou j’ai rencontré beaucoup de musiciens de l’Orchestre symphonique de la radio finlandaise qui sont venu jouer à Grand-Popo pendant le 10e anniversaire de Villa Karo) sont d’autres sites d’histoire parmi tant d’autre que j’ai aussi visité. Le parc d’attraction de Linnanmäki et l’ancienne ville historique et touristique de Suomenlinna ont été une merveille parmi tant d’autre, très impressionnant d’ailleurs.

C’était sympa de rencontrer presque tout le personnel de l’haute école Laurea Otaniemi, de discuter avec eux sur une possible et future échange culturelle avec la Villa Karo pour le bien de la population de Grand-Popo en particulier.

J’ai été vraiment très impressionné, et c’est la meilleure, par une vieille dame qui à la descente du trame, trainait avec elle un pousse-pousse pour bébé qu’elle a pris soins de bien positionner après avoir bien redressé le drap et la couverture. Etant curieux de voir la beauté du bébé, je me suis rendu compte que le présumé bébé n’était qu’en fait qu’un chat ! Ouf !! Drôle de manière d’admirer les animaux. L’attention qu’on porte aux animaux est bien plus intéressante en Finlande et si j’étais un animal domestique, je choisirai l’immigration de force ou de grée pour vivre en Finlande (sourire).

Aussi, l’impression fut grande de voir comment le code de la route est bien respecté par les usagers et le piéton roi, comparativement à certain pays de l’Europe ou pire encore l’Afrique.

Je ne s’aurai oublié que c’est bien difficile de croire que le soleil peut être encore debout a 10h du soir voire même à minuit sous d’autres cieux, la Finlande pendant l’été, c’est la même qu’on parle de soleil de minuit. La situation est inverse pendant l’hiver, déjà en novembre selon beaucoup de finlandais. Je souhaite vivement vivre cette expérience la prochaine fois pour mieux percer et comprendre cette sorte de stress et de complexité que j’arrive à lire facilement sur le visage de certains finlandais.

La Finlande est un pays aux réalités climatiques bien différentes des notre et quoi qu’on en dise, les finlandais, s’ils apprennent à te connaître, sont les meilleurs amis au monde.

***

Kuukausi Suomessa

Matkani Suomeen tänä kesänä on ollut minulle loistava tilaisuus tutustua maahan ja sen kulttuuriin. Tavoitteenani oli ymmärtää paremmin suomalaista elämäntapaa sekä myös, ja ennen kaikkea, yhdistää paremmin suomalainen ja beniniläinen kirjanpidon järjestelmä, jotka ovat keskenään kovin erilaiset.

Kaikki alkoi vuonna 2007, jolloin tulin kirjanpitäjäksi Villa Karoon. Kahden erilaisen kulttuurin kohtaamisessa on ollut välttämätöntä löytää sopiva keskitie, tai silta, kirjanpidon järjestelmien välillä – ja siksi opintomatkani Suomeen on ollut tärkeä

Alku oli kuitenkin hankala. Pariisin Charles de Gaullen lentokentällä minua kohtasi ikävä yllätys, kun maahanmuuttoviranomaiset eivät halunneet päästää minua Schengen-alueelle perusteenaan, että mukanani on liian pieni määrä käteistä rahaa. Kutsukirjeestä ja viisumista huolimatta pääsin läpi vasta 45 minuutin kuluttua, sen jälkeen kun poliisit olivat ensin soittaneet Anna Ovaskalle Suomeen ja varmistaneet että todella työskentelen Villa Karossa. Ja poliisin lisäksi vielä portilla lippuja tarkastanut lentoemäntä väitti että olin nousemassa väärään koneeseen – vaikka maihinnousukortissa selvästi luki D56  (kuuluisan Suomen portin numero). Olisi ollut hölmöä myöhästyä lennolta. Kolmen minuutin kiertelyn jälkeen palasin takaisin samalle paikalle ja kauniisti hymyillen lentoemäntä päästi minut menemään. Kukaan ei ole erehtymätön! Hetken olin kuitenkin luullut että en pääsisikään Suomeen. Onneksi lopuksi kaikki meni kohteliaasti ja huomaavaisesti.

Näin siis alkoivat päiväni Suomessa. Matkan aikana pääsin käymään useita kertoja Turussa sekä matkustin saaristossa kauniiseen Houtskäriin. Saaristoretkellä jännittäviä ja vaikuttavia olivat lautat, jotka kuljettavat autot ja ihmiset saarelta toiselle.

Pääsin myös kokeilemaan suomalaista saunaa, joka oli upeaa! Ymmärrän hyvin, miksi menneinä aikoina Suomen presidenteillä oli tapana viedä vieraansa saunaan ennen kokouksia. Sauna on myös hyvä ja käytännöllinen pitkänä kylmänä aikana.

Vierailu tiedekeskus Heurekaan avasi silmäni niille uhille, jotka kohtaavat meitä jos emme muuta elämäntapojamme ekologisempaan suuntaan ja ala suojella planeettaa. Heurekassa näin myös näyttelyn miljoonia vuosia sitten kadonneista dinosauruksista.

Helinä Rautavaaran museo ja Weegee-keskus oli yksi suurimmista museokomplekseista, jossa olen käynyt. Siellä työskennellään todella ammattitaitoisesti ja näyttelyt ovat upeita.

Lisäksi pääsin käymään myös esimerkiksi Hämeenlinnan museossa, Lasimuseossa, Jean Sibeliuksen kotitalossa Ainolassa, Pekka Halosen museossa, Kampin kappelissa sekä Musiikkitalossa, missä tapasin monia tuttuja Radion Sinfoniaorkesterin muusikoita, jotka olivat Grand-Popossa esiintymässä muutama vuosi sitten Villa Karon 10-vuotisjuhlissa. Huvipuisto Linnanmäki sekä Suomenlinna olivat myös ihmeellisiä paikkoja, erittäin vaikuttavia.

Oli mukavaa tavata melkein koko ammattikorkeakoulu Laurean henkilökunta ja keskustella heidän kanssaan tulevaisuuden suunnitelmista ja siitä minkälaista yhteistyötä Laurea ja Villa Karo voisivat tehdä erityisesti Grand-Popon asukkaiden hyväksi.

Eräänä päivänä olin todella otettu vanhasta naisesta, joka tuli ulos raitiovaunusta työntäen lastenvaunuja. Uteliaana kurkistin katsomaan, minkä näköinen vauva vaunuissa oli, mutta näinkin kissan! Tapa, jolla suomalaiset huolehtivat kotieläimistä on veikeä. Jos olisin eläin, haluaisin ehdottomasti asua Suomessa :)!

Olen myös vaikuttunut siitä, miten upeasti liikenne toimii Suomessa ja miten hyvässä asemassa jalankulkijat ovat verrattuna muihin Euroopan maihin, saatikka sitten Afrikkaan.

Enkä unohda miten vaikeaa on uskoa että aurinko voi paistaa vielä kello 10 illalla, tai jopa keskiyöllä. Suomalaiset myös kertovat, että talvisin tilanne on päinvastainen. Seuraavan kerran kun matkustan Suomeen, haluaisin kokea pimeän ajan, ja ymmärtää sen aikaansaaman rasituksen joka on helposti luettavissa monien kasvoilta.

Suomi on maa, jonka ilmasto ja sääolosuhteet ovat hyvin erilaiset kuin meidän. Mutta mitä tahansa sanotaankaan, sen jälkeen kun suomalaiset oppivat tuntemaan jonkun ihmisen, ovat he maailman parhaita ystäviä!

La première semaine en Finlande

L’été 2012 en Finlande : ma visite en Finlande cette année m’a plus permis de découvrir l’art Finlandais ainsi que leurs musées. Dès ma première semaine j’ai visité le musée Amos Anderson, Made in Kallio, atelier de design pour fabrication des chaussures, conception des tenues et beaucoup d’autres choses et ensuite le musée Ateneum. J’étais vraiment émerveillée par les œuvres finlandaises et j’ai réalisé une fois encore l’importance et le rôle qu’un musée peut jouer dans la vie d’un être. Ces musées que j’ai visités sont toujours remplis des touristes venus des pays différents ainsi que la population Finlandaise et cela laisse à savoir l’importance qu’ils accordent à l’art.

Les réserves du musée Ateneum sont de gigantesques salles avec des œuvres rangées par ordres et par catégories ainsi que de confortables caisses d’expédition des œuvres. Par exemple si certaines œuvres sont sollicitées par les musées voisins ou à l’étranger ces caisses sont utilisées pour le transfert de ces œuvres pour éviter des dommages. J’envie aussi le secteur de la radiographie. Dans cette salle l’appareil permet de détecter les dommages causés à certaines œuvres par le temps et les corps étrangers afin d’y remédier. On dirait dans un centre de santé. Les œuvres sont précieuses et des soins leurs sont accordés à chaque fois que le besoin y ait.

Georgette Singbe

This slideshow requires JavaScript.

Tulevia tapahtumia Suomessa / Upcoming Events in Finland: Helsinki Street Festival & Bridge IV (by Victor Amoussou & Leea Pienimäki-Amoussou)

Tänä lauantaina kannattaa suunnata Narinkkatorille kello 13 alkaen! Helsinki Street Festival -tapahtumaan nimittäin osallistuu paljon villakarolaisia: World Music System eli Georges Agbazahou, Camilla Heidenberg, Faride Lala, Jeanette Heidenberg ja Sara Estlander esittävät musiikkia, tanssia sekä pitävät työpajoja. Graffitikilpailussa mukana ovat puolestaan Leea Pienimäki-Amoussou, Victor Amoussou ja Anu Nirkko!

Ja ensi viikon tiistaina 5.6. avautuu lisäksi Victor Amoussoun ja Leea Pienimäki-Amoussoun näyttely SILTA / BRIDGE / PASSERELLE IV: Hwénouho (Auringon puhe / The Talk of the Sun / La parole du soleil) Rööperin taidesalongissa. Avajaiset ovat tiistaina klo 17-19 ja näyttely on avoinna heinäkuun alkuun saakka. Tervetuloa!

Kutsu / Invitation to SILTA / BRIDGE / PASSERELLE IV

Welcome to Narinkkatori, Helsinki, next Saturday at 1pm and after: Villa Karo -people will be performing at Helsinki Street Festival! Georges Agbazahou, Camilla Heidenberg, Faride Lala, Jeanette Heidenberg ja Sara Estlander will be playing music, singing, dancing and organizing workshops as World Music System. And Leea Pienimäki-Amoussou, Victor Amoussou and Anu Nirkko will be participating in graffiti contest!

Victor Amoussou and Leea Pienimäki-Amoussou will also be opening their new exhibition at Rööperin taidesalonki on Tuesday 5th June from 5 pm to 7 pm. The exhibition will be open until 1st of July and it’s called SILTA / BRIDGE / PASSERELLE IV: Hwénouho (Auringon puhe / The Talk of the Sun / La parole du soleil) . Welcome!

Tervetuloa Laurea!

Villa Karossa ollaan iloisia ja ylpeitä, sillä Laurea-ammattikorkeakoulu on liittynyt Villa Karon oppilaitosjäseneksi. Laurea kouluttaa mm. sosiaali-alan, liiketalouden, terveydenhoidon sekä matkailun ja tietotekniikan ammattilaisia. Yhteistyö Laurean kanssa mahdollistaa entistä leveämmän kulttuurisillan rakentamisen Suomen ja Länsi-Afrikan välille.

Suunnitelmia vasta luodaan, mutta tulevaisuus tuo tullessaan ainakin Laurean eri alojen opiskelijoiden opintomatkoja Beniniin.

Muita Villa Karon oppilaitosjäseniä ovat Kuvataideakatemia, Sibelius-Akatemia, Aalto yliopiston Insinööritieteiden korkeakoulu sekä Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu, Turun yliopisto, Åbo Akademi sekä Teatterikorkeakoulu.

Lisäksi Villa Karolla on joukko järjestöjäseniä: Finlands Svenska Författareföreningen, Nuorsuomalainen sanomalehtiyhdistys, Radio- ja televisiotoimittajien liitto, Suomen kirjailijaliitto, Suomen näytelmäkirjailijaliitto, Suomen Säveltäjät, Suomen taiteilijaseuran ateljeesäätiö, Suomen tanssitaiteilijaliitto, Suomen tietokirjailijat sekä Svenska Kvinnoförbundet.

Villa Karon uusi hallitus / Villa Karo’s New Finnish Management

Villa Karoa hallinnoivan Villa Karon ystävät Ry:n uusi toiminnanjohtaja, Miikka Pörsti, aloitti tehtävässään maaliskuun lopussa.

Samalla Villa Karon ystävien seuraavaan hallitukseen valittiin Villa Karon perustaja, entinen toiminnanjohtaja, Juha Vakkuri (pj) sekä Maria Björnberg-Enckell (vpj),  Saara Juvonen, Matti-Juhani Karila, Jouko Koskinen, Kirsti Lintonen, Anna Ovaska ja Matti Remes. Hallitus aloitti toimintansa tällä viikolla.

Villa Karon afrikkalaiseen henkilökuntaan, jonka johdossa toimii Kwassi Akpladokou, voi tutustua täällä!

***

Miikka Pörsti has started as new executive director of Villa Karo’s Friends.

Also new board of directors has been chosen and is as follows: Juha Vakkuri (p), Maria Björnberg-Enckell (vp),  Saara Juvonen, Matti-Juhani Karila, Jouko Koskinen, Kirsti Lintonen, Anna Ovaska and Matti Remes.

Meet Villa Karo’s African staff and its manager, Kwassi Akpladokouhere!