On God’s Bits of Wood / Jumalan puupalikoista

The exhibition at Amos Anderson Art Museum in Helsinki brings vodun-objects to a Finnish cultural milieu – and crosses borders between cultures and religions, art and non-art, magical and common. They are objects in-between, I write in my post about the exhibition based on Juha Vakkuri’s and Matti-Juhani Karila’s collections. The exhibition, “Mami Wata and God’s Bits of Wood”, will be open until 30.1.2012 and Juha will be giving a tour of his collection on 29th January at 12.00. The national Voodoo Day will be celebrated in Benin on 10th January.

*   *   *


Wooden Fishermen's Fetishes from Ada Tribe, Ghana in exhibition at Amos Anderson Art Museum, Helsinki. Collection from Juha Vakkuri, the exhibition curated by Tintti Timonen.

Länsi-Afrikassa yleiset, voodoo-uskontoon liittyvät fetissinuket tuovat mieleeni ajatuksen vieraudesta ja outoudesta, joka on kuitenkin samaan aikaan kovin arkista ja kotoisaa. Freud puhui ilmiöstä (eurooppalaisessa kontekstissa) nimellä unheimlich, kammottava, viitaten aiemmin tuttuun, josta on tullut salattua ja siksi samalla pelottavaa. Nuket ovat minulle “outoja” siksi, että ne ovat maagisia: niillä on ihmisten mielissä yhteys toiseen todellisuuteen. Ne edustavat tuonpuoleisia voimia tässä todellisuudessa, tarjoavat sillan tämän ja tuntemattoman välille. Toisin kuin unheimlich:in tapauksessa, fetissin edustamaa vierautta ja toiseutta ei kuitenkaan voodoo-uskonnossa torjuta vaan pyritään hyväksymään se osana elämää. Sana vodun viittaa siihen, mikä on mystistä, tuntematonta, ja siksi arvostettua, pyhää.

Georgette Singbe, joka vastaa Villa Karon pienoismuseosta Grand-Popossa toteaa usein, että näyttelyssä esineillä ei enää ole niiden maagista voimaa. Ne on irrotettu kontekstistaan – arjesta, jonka osana uskontoa harjoitetaan. Jotakin tuosta voimasta on kuitenkin jäljellä – ainakin sekulaarissa mielessä – myös Amos Andersonin taidemuseon ylimmän kerroksen näyttelyssä. Esineiden tarinat kulkevat kulttuurista, kontekstista ja miljööstä toiseen.

Fetissinuket ovatkin rajaesineitä monessa eri merkityksessä. Taidemuseossa näytteillä ollessaan ne ovat taiteen ja ei-taiteen rajoja koettelevaa arjen taidetta. Voodoo-esineinä ne ovat maagisen ja ei-maagisen rajoja rikkovaa uskonnollista esineistöä. Ja nyt täällä Suomessa ne ovat objekteja, jotka tasapainoilevat kulttuurien ja uskontokuntien rajoilla.

Fetissien mukanaan kuljettama animistinen ajattelu ei ole kuitenkaan täysin vierasta suomalaiselle mielelle. Tarinat esimerkiksi metsän väestä, Tapiosta, Mielikistä ja Vellamosta, ovat meille tuttuja satujen ja kansanrunouden kautta mutta samalla hyvinkin läheistä, 1900-luvun puolelle ulottuvaa kansanperinnettä. Siinä missä suomalaisissa traditioissa painottuvat metsä ja sen maagiset piirteet, on Länsi-Afrikassa merellä tärkeä asema. Jos metsä edusti suomalaisille tuonpuoleista, muistuttaa meri Guineanlahden asukkaille toiseudesta, johon on suhtauduttava kunnioituksella: niin elanto kuin myös elämä ovat riippuvaisia suhteesta mereen.

"The Serpent Priestess" (ca. 1926) by German artist Schleisinger is often displayed as a popular image of Mami Wata in Africa and in the Diaspora. Credit: Wikipedia.org

Amos Andersonin näyttelyssä voi havaita, että ghanalaisten Adojen veistoksilta puuttuu raajoja. Näin voidaan suojautua haiden hyökkäyksiltä ja muilta kalastajia uhkaavilta vaaroilta: fetissi on jo luovuttanut kätensä tai jalkansa merelle, eikä kalastajan tarvitse pelätä.

Mami Wata -veistokset ja -maalaukset puolestaan kunnioittavat vedenjumalaa (”Mami Water”), jolla on usein eurooppalaisen merenneidon piirteet ja joka kantaa mukanaan tärkeitä voodoo-symboleita. Käärmeet kertovat voimasta ja luovat sillan tämän- ja tuonpuoleisen välillä. Joskus Mami Wata kannattelee suurta munaa, joka representoi elämää. Kauri-simpukat ja niiden muodot symboloivat rahaa ja vaurautta, ja usein toistuva kolmipäisyys on puolestaan merkki Mami Watan androgyynistä Denzu-muodosta. Mami Wata on voimakas jumala, joka tarjoaa onnea ja hyvinvointia kannattajilleen. Hänen merkkiensä alla syntyneet voivat olla varmoja menestyksestään elämässä – mutta vain jos heillä on puhdas sydän.

Beniniläinen kirjailija, sosiologi Dominique Aguessy on kuvannut osuvasti voodoo-uskonnon tarjoamia mahdollisuuksia käsitellä elämän ja olemassaolon vaikeita kysymyksiä tarinoiden ja symbolien kautta:

Le travail sur l’imaginaire et les symboles est encore plus vital si l’on veut encourager l’individu et les groupes humaines à retrouver une cohérence interiéure ou interne, de façon à être plus à même de vivre en paix avec ses voisins et en harmonie avec le reste du monde. (Contes du Bénin: L’oracle du Hibou, 2004.)

Lyhyesti suomentaen, Aguessylle voodoon tarkoituksena on tarjota itseymmärrystä ja siten mahdollisuuksia rakentaa eettisiä suhteita toisiin ihmisiin ja koko maailmaan.

Täällä vielä pieni kurkistus Fondation Cartierissa Pariisissa maalis-syyskuussa 2011 järjestettyyn näyttelyyn Vaudou.

Visit at the Museum: “Le petit musée de la Villa Karo”

As some people already know, Villa Karo has a small museum collection, created by Juha Vakkuri and Matti-Juhani Karila and first opened to public in 2001.

The objects in the collection bring together, in many different ways, West African and European or Finnish traditions and histories. The collection illustrates traditional African beliefs, especially vodun, but also the ways how Christianity and colonialism have influenced West African countries and people – and the ways how for example Finnish nature-based religions bear likeness to African ones.

In the museum, one can for example find a priest of Heviosso, the God of Thunder (like Thor in the North or Ukko in Finland) who brings justice to the world in Fon, Ewe and Yoruba -tribes’ beliefs, wearing a European bowler hat. Or a hay mask from Tikar-tribe with eyes made of Benetton-buttons.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Very interesting part of the museum is the collection of “colons” – wooden, painted dolls that depict the times of colonization in Africa. French colonial administration hired locals to work in the government, and “colons” represent the local people dressed in European uniforms and clothes. The colonization of Benin (former Dahomey) began in 1892 and the country gained independence from France finally in 1958.

Today the colon-tradition has become a part of souvenir business, and in the same way as one can find Barbie-dolls dressed as stewards, doctors or movie stars, one can find colon-dolls representing different kinds of professions, from photographers to football players and horse racers.

The collection of Villa Karo is expanding little by little, and in charge of the museum in Grand-Popo is Georgette Singbe, who gives tours of the museum for school groups, tourists and anyone interested.

The museum is open from Monday to Friday between 8.00 and 12.00 and 16.00 and 18.00, and on Saturdays from 9.00 to noon. The admission is free, like all activities in Villa Karo, so if you happen to be in Grand-Popo, Benin, be sure to pay the museum a visit!

Afrikka vierailee taas Helsingissä / Africa visits Helsinki again

Afrikka-aiheinen Ars11 päättyi eilen, mutta helsinkiläiset saavat joulukuuksi peräti kaksi uutta Afrikkaa sivuavaa tai käsittelevää näyttelyä.

3. joulukuuta Villa Karon kevään 2011 stipendiaatti Antti Seppänen avaa Beninissä ja lähimaissa kuvaamaansa video- ja valokuvamateriaalia esittävän näyttelyn galleria Volgassa. Unien portit -nimeä kantava näyttely pujahtaa taiteilijan omiin uniin:

”Joku voisi väittää että kuvat olisi voinut lavastaa ja kuvata missä hyvänsä. Kuitenkaan kokemusta joka nämä näyt synnytti, ei olisi voinut lavastaa. Ehkä minun ei Afrikassa tarvinnut nähdä unia öisin, aika hereillä oli liian vahvaa. Mutta olinko sittenkään Afrikassa? En ole ihan varma. Nämä kuvat ovat portteja uniini. Ota avain ja astu sisään, ole hyvä.” – Antti Seppänen

Viettely - Seduction by Antti Seppänen.

2. joulukuuta avautuu Amos Andersonin taidemuseossa Mami Wata ja jumalan puupalikat -niminen näyttely. Se on kahden Villa Karon ystäville tutun keräilijän vuosien työn tulos. Juha Vakkuri ja Matti-Juhani Karila ovat tahoillaan keränneet mittavan kokoelman afrikkalaista taidetta monilla matkoillaan ympäri mannerta. Näistä esineistä koostuvan näyttelyn on koostanut kuraattori Tintti Timonen.

*    *    *

This week is a real treat for friends of  West African art and culture living near Helsinki as two different exhibitions will be opening.

Villa Karo’s last spring’s scholarship holder, filmmaker Antti Seppänen will have an exhibition in Galleria Volga focusing on video footage and photographs depicting his dreamful experiences in West Africa.

In Amos Anderson museum will take place an exhibition presenting the works of two African art gatherers well known by friends of Villa Karo: Juha Vakkuri and Matti-Juhani Karila. Along with curator Tintti Timonen the two gentlemen are putting on display their favourite pieces, sacred and profane, collected from numerous travels in Africa.

Antti Seppänen : “Unien Portit” / “The Gates of Dreams”
3rd-23rd December
Galleria Volga
Museokatu 34
00100 Helsinki

Karila&Vakkuri: “Mami Wata ja jumalan puupalikat”
2nd December – 30th January
Amos Andersonin taidemuseo
Yrjönkatu 27
Helsinki 00100