Taina Mäki-Ison “Kohti horisonttia” Hurjaruuthissa 10. ja 11.12

Mika Haaranen: Taì-klovni (Taina Mäki-Iso)

Maailma muuttuu, Marttaseni! saa Taina Mäki-Ison esittämä Martta-neito huolekseen todeta tanssiteatteri Hurjaruuthiin joulukuussa tulevassa Kohti horisonttia -esityksessä, kun hän saa toimestaan potkut ja joutuu miettimään, miten järjestää uudelleen elämänsä. Mutta ei hätää, horisontti on jo näkyvissä!

Klovnineidit Martta ja ihananhauskaa ranskaa puhuva Taì ovat tuttuja myös Grand-Poposta, missä Martta kiersi syksyllä 2009 yhdessä klovnirouva Bellan (Sirpa Taivainen-Ilmola) kanssa muun muassa kouluissa esiintymässä – ja Taì myös esiintyi Villa Karon lauantaikonsertissa! Afrikanjuurista muistuttavat esityksen tanssi ja musiikki, joita on ollut suunnittelemassa myös monille villakarolaisille tuttu Noël Saïzonou.

Kohti horisonttia siis Helsingin Kaapelitehtaalla, Hurjaruuthissa maanantaina ja tiistaina 10. ja 11.12. Liput 10/12 euroa.

Kohti horisonttia on tiukasti kiinni ajassa painellessaan modernin elämänmenon kipupisteitä. Niin kuin niin moni työikäinen ja nuorikin on Martta väsynyt alituiseen suorittamiseen ja pätevyyden vakuutteluun. Martan potkut sysäävät hänet eksistentiaalikriisiin: Mitä nyt on horisontissa? Miten löydän paikkani aitona ämpäripäänä? Ja kuinka Martan identiteetti kestää ja miten se tässä myllerryksessä muuttuu? Kohti horisonttia kertoo myös klovnin muodonmuutoksesta. Vakavasti hauskaa – ja hauskasti vakavaa!

Taina Mäki-Ison monikielinen Kohti horisonttia -esitys on omaperäinen ja uutta luova yhdistelmä klovneriaa, teatteria, tanssia ja musiikkia. Mäki-Iso vastaa esityksen käsikirjoituksesta ja toteutuksesta. Lavalla hän on yksin, mutta Kohti horisonttia -työryhmässä ovat olleet mukana myös valosuunnittelija Mika Haaranen, muusikko Maija Karhinen-Ilo, pukusuunnittelija-lavastaja Elina Kolehmainen, koreografi Pirjetta Mulari, muusikko-laulupedagogi Minna-Liisa Tammela, muusikko-koreografi Noël Saïzonou (Benin) ja liikeilmaisun opettaja-ohjaaja Norman Taylor (Iso-Britannia/Belgia).

Taina Mäki-Iso on fyysiseen teatteriin ja klovneriaan erikoistunut ohjaaja, opettaja ja esiintyjä. Hän on käyttänyt useissa ohjauksissaan klovneriaa, opettanut sitä mm. Teatterikorkeakoulussa, Turun Taideakatemiassa ja kansainvälisessä teatterikoulussa Beninissä sekä esiintynyt itse klovnina. Hän on opiskellut klovneriaa ja komiikkaa opettajinaan mm. Philippe Gaulier, Pierre Byland, Angela de Castro ja Giovanni Fusetti. Mäki-Iso on työskennellyt myös sairaalassa klovnitohtori Tanttarullana ja kuluneena vuonna Klovnirouva Martta on vieraillut vanhusten hoitolaitoksissa.

Kommentteja:

Esitys on järjettömän hauska ja täysillä vedetty, samalla myös koskettava. HS Jussi Tossavainen

Mäki-Iso on pitkälle kouluttautunut klovni ja esiintyjä, jonka pastissi sopisi mihin vain kansainvälisille estradeille. Kaleva Eeva Kauppinen

”Tulin ex tempore. Kerrassaan loistava esitys, illan pelastaja ja stressinpoistaja. Sain omakohtaisia vastauksia kysymyksiini.” ”Muheva ja syvältä hauska esitys.” ”Voi kuinka ihana sinun esityksesi oli – hyvä olo sen jälkeen sen kun pysyy! Sellainen määrittelemätön tunne kuin olisi Mozartia kuunnellut.” ”Hersyvän hauskaa, herkkää, kaunista ja oivaltavaa.” (katsojilta)

Mika Haaranen: Martta (Taina Mäki-Iso)

Tulossa: “Akasia – kohtaamisia Suomen ja Afrikan välillä”

Villa Karon verkkoviestintä uudistui jonkin verran viime vuonna, kun tämä Akasia-blogi perustettiin (ja Villa Karo ilmestyi samalla facebookkiin). Nyt loppuvuodesta tilanne tulee muuttumaan vielä lisää.

Villa Karon uudistuvien virallisten sivujen rinnalle on tulossa kulttuurisivusto Akasia eli kohtaamisia Suomen ja Afrikan välillä.

Akasian tarkoituksena on tarjota tila suomalais- ja afrikkalaistaustaisten taiteilijoiden ja tutkijoiden projektien dokumentoinnille sekä toimia ikkunana suomalaisen ja länsiafrikkalaisen kulttuurin välillä: siis hahmottaa, tukea ja kehittää tapoja toimia monikulttuurisella taiteen ja tutkimuksen kentällä sekä viestiä kulttuurivaihdon mahdollisuuksista entistä laajemmin.

Kohtaamisten mahdollistaminen on Villa Karon toiminnan ydinaluetta ja on aika saada yli kymmenen vuoden aikana taltioitunutta ”hiljaista tietoa” kaikkien saataville. Näin verkkopalvelu myös jatkaa ja kehittää eteenpäin Villa Karon residenssitoimintaa.

Valokuvat, videot, haastattelut ja artikkelit toimivat yhteistyötapojen avaajina. Uudelle sivustolle tulee lisäksi virtuaalinäyttely, joka tuo Villa Karon etnografisen esinekokoelman saavutettavaksi Suomesta käsin – ja pian toivottavasti myös beniniläiselle yleisölle. Sivuston ensimmäinen versio toteutetaan suomenkielisenä, mutta rinnalle tulee mahdollisuus myös muihin yhteistyön kieliin, vähintään ranskaan, englantiin ja ruotsiin.

Tavoitteina on siis, muun muassa:

  • mahdollistaa tutustumisen suomalais-afrikkalaiseen kulttuuritoimintaan aiempaa lähemmin
  • madaltaa kynnystä monikulttuuriseen taide-, tutkimus- ja opetustoimintaan sekä eri kulttuuriperinteiden kohtaamiseen
  • toimia inspiraation lähteenä tuleville projekteille
  • tehdä Villa Karon ja Villa Karossa vierailleiden tutkijoiden ja taiteilijoiden keräämää tietoa ja kokemuksia saavutettavaksi ja julkiseksi

Nyt otetaankin ilolla vastaan erilaisia ehdotuksia dokumentoitavista tai jo-dokumentoiduista projekteista, tapahtumista ja muista monikulttuurisen, suomalais-afrikkalaisen yhteistyön tuloksista!

A Crash Course in Beninese French: Part IV

The first scholarship holders of the autumn are already in Grand-Popo, and it’s time to continue our course in Beninese French. So here are some phrases you hear really often after arriving to Villa Karo.

“Tu es en train?” (“You are [do]-ing?”) is a commonly asked question and related to the expression “Tu as fait un peu?” (“Have you done a little?”). Both refer to working, and can also be seen as compliments of just “doing something” in general. Georgette Singbe notes often that it’s common in Benin to try to avoid silences, and so the silence is broken for example by asking somebody if “they’re [do]-ing” – the same way a silence is broken in a dinner table by wishing others “bonne digestion”, because of course there is no point in wishing “bon appetit” if the meal is already finished. “Tu es en train?” is also interesting because it is weirdly missing its end, the part about the verb “faire” (“to do”): “the normal” way to ask would be “Tu es en train de faire…” plus something. But, the end is missing and because of this, the phrase is actually, literally saying something close to: “Are you in a train?”

“Pas de quoi!” (“It’s nothing”) is an everyday equivalent of “je vous en prie” (“You’re welcome”) which can be heard in Benin almost only in restaurants. We Finns find this phrase very cozy, since we also like to say, in a “negative” manner “Ei mitään” or “Eipä kestä” instead of “You’re welcome” or “Ole hyvä”. For some reason “De rien” (also “It’s nothing”) is not so often used in Benin, “Pas de quoi” is much more common.

And then there is “C’est gratuit!”, which means essentially the same thing as “Pas de quoi” and which can be funnily used also in situations which, in fact, are not free of charge (gratuit) at all, like in restaurants. “C’est gratuit” expresses the doers willingness to help: “it’s on the house” (even when it isn’t).

The previous crash courses can be found here: number I, number II and number III.

So here you go, pas de quoi, c’est gratuit! More is in a train, mera är på väg!

Un mois en Finlande, pays au mille lacs / Kuukausi Suomessa

By Richard Tandjoma (au-dessous en finnois / suomennos alla)

Ma venue en Finlande cette année était pour moi une occasion certes de visiter la Finlande et de mieux expérimenter la culture finlandaise pour mieux comprendre, sinon comprendre plus la réaction et la manière de vivre des finlandais, mais aussi une nécessite pour mieux expliciter et cohabiter les deux comptabilités, finlandaise d’une part, et béninoise sinon SYSCOAHADA (Système Comptable Ouest-Africain pour l’Harmonisation du Droit des Affaires) d’autre part, deux réalités apparemment trompeuses mais au fond bien différentes.

Tout a commencé en 2007, année à laquelle je suis arrivé pour gérer les finances de la Villa Karo. Face à deux cultures bien différentes, il fallait trouver le juste milieu, un pont entre la comptabilité finlandaise et béninoise, d’où la nécessite pour moi d’effectuer un voyage de perfectionnement en Finlande.

J’étais bien surpris (sinon réellement j’ai eu la confirmation de tout les dires sur la police française de l’immigration) déjà à l’aéroport Paris Charles de Gaule ou la police de l’immigration ne voulait pas me laisser passer pour défaut d’argent cash sur moi. Malgré ma lettre d’invitation claire et bien écrite, malgré mon visa authentique, ce n’est qu’après 45 bonnes minutes de garde a vue et de perte de temps qu’ils ont décidé de me laisser passer, près bien sur avoir appelé un membre de la fondation Villa Karo en Finlande, Anna Ovaska. Et comme si toute l’humiliation de la police ne suffisait pas, l’hôtesse de l’air qui vérifiait les cartes d’embarquement à la porte d’entrée de l’avion m’a bien confirmé que je me suis trompé de porte alors que c’est bien écrit noir sur blanc sur ma carte que c’était vraiment là-bas, la fameuse porte D56, porte de la Finlande ! Il fallait être stupide pour rater son vol ! Apres 3 minutes de tour, je suis revenu à la même porte et avec un joli sourire, elle me laissa passer !!!! Ouf !!! Nul n’est parfait, tout le monde a droit à l’erreur ! Je pensais un seul instant qu’ils allaient me refuser de rentrer au pays, le Bénin aussi pendant mon retour, fort heureusement, tout s’est bien passer avec beaucoup plus d’attention et de respect. Mais c’est sur, la prochaine fois que j’irai encore en Finlande, je passerai par Paris Charles de Gaule !

Ainsi donc commença mes beaux jours en Finlande où j’ai eu à visiter la ville de Turku à plusieurs reprises d’ailleurs, l’archipel de Houtskär avec sa belle verdure autour de l’océan baltique. Le plus excitant et impressionnant de mon voyage vers l’archipel était les ferries qui transportaient les voitures avec les personnes abord vers la terre sèche où l’on peut tranquillement continuer la route.

J’ai aussi eu à essayer le traditionnel sauna finlandais ! C’est magnifique. Je comprends pourquoi dans le passé, les présidents finlandais avaient l’habitude d’amener leur hôte dans le sauna avant toute négociation. C’est parfait et pratique pendant la longue période de froid.

Ma visite professionnel au Heureka, centre de la science, m’a ouvert plus clair les yeux sur le danger qui menace notre cher planète terre si nous ne réduisons pas ou voir carrément changeons pas nos manières de vivre en adoptant un comportement beaucoup plus écologique, axé vers la protection de la planète. C’était aussi la période parfaite pour voir l’exposition des dinosaures qui ont disparut de la terre depuis plus de milliers d’années.

Le musée Helinä Rautavaara et son complexe Weegee (ancienne maison d’imprimerie) est l’un de plus grands musées que j’ai visité. Le travail y est fait avec précision et finesse et les expositions, magnifique !

Le musée d’histoire de Hämeenlinna, Le musée de verre, Ainola (maison de Jean Sibelius), la maison de Pekka Halonen, Kamppi Chapel, Musiikkitalo (maison de la musique, ou j’ai rencontré beaucoup de musiciens de l’Orchestre symphonique de la radio finlandaise qui sont venu jouer à Grand-Popo pendant le 10e anniversaire de Villa Karo) sont d’autres sites d’histoire parmi tant d’autre que j’ai aussi visité. Le parc d’attraction de Linnanmäki et l’ancienne ville historique et touristique de Suomenlinna ont été une merveille parmi tant d’autre, très impressionnant d’ailleurs.

C’était sympa de rencontrer presque tout le personnel de l’haute école Laurea Otaniemi, de discuter avec eux sur une possible et future échange culturelle avec la Villa Karo pour le bien de la population de Grand-Popo en particulier.

J’ai été vraiment très impressionné, et c’est la meilleure, par une vieille dame qui à la descente du trame, trainait avec elle un pousse-pousse pour bébé qu’elle a pris soins de bien positionner après avoir bien redressé le drap et la couverture. Etant curieux de voir la beauté du bébé, je me suis rendu compte que le présumé bébé n’était qu’en fait qu’un chat ! Ouf !! Drôle de manière d’admirer les animaux. L’attention qu’on porte aux animaux est bien plus intéressante en Finlande et si j’étais un animal domestique, je choisirai l’immigration de force ou de grée pour vivre en Finlande (sourire).

Aussi, l’impression fut grande de voir comment le code de la route est bien respecté par les usagers et le piéton roi, comparativement à certain pays de l’Europe ou pire encore l’Afrique.

Je ne s’aurai oublié que c’est bien difficile de croire que le soleil peut être encore debout a 10h du soir voire même à minuit sous d’autres cieux, la Finlande pendant l’été, c’est la même qu’on parle de soleil de minuit. La situation est inverse pendant l’hiver, déjà en novembre selon beaucoup de finlandais. Je souhaite vivement vivre cette expérience la prochaine fois pour mieux percer et comprendre cette sorte de stress et de complexité que j’arrive à lire facilement sur le visage de certains finlandais.

La Finlande est un pays aux réalités climatiques bien différentes des notre et quoi qu’on en dise, les finlandais, s’ils apprennent à te connaître, sont les meilleurs amis au monde.

***

Kuukausi Suomessa

Matkani Suomeen tänä kesänä on ollut minulle loistava tilaisuus tutustua maahan ja sen kulttuuriin. Tavoitteenani oli ymmärtää paremmin suomalaista elämäntapaa sekä myös, ja ennen kaikkea, yhdistää paremmin suomalainen ja beniniläinen kirjanpidon järjestelmä, jotka ovat keskenään kovin erilaiset.

Kaikki alkoi vuonna 2007, jolloin tulin kirjanpitäjäksi Villa Karoon. Kahden erilaisen kulttuurin kohtaamisessa on ollut välttämätöntä löytää sopiva keskitie, tai silta, kirjanpidon järjestelmien välillä – ja siksi opintomatkani Suomeen on ollut tärkeä

Alku oli kuitenkin hankala. Pariisin Charles de Gaullen lentokentällä minua kohtasi ikävä yllätys, kun maahanmuuttoviranomaiset eivät halunneet päästää minua Schengen-alueelle perusteenaan, että mukanani on liian pieni määrä käteistä rahaa. Kutsukirjeestä ja viisumista huolimatta pääsin läpi vasta 45 minuutin kuluttua, sen jälkeen kun poliisit olivat ensin soittaneet Anna Ovaskalle Suomeen ja varmistaneet että todella työskentelen Villa Karossa. Ja poliisin lisäksi vielä portilla lippuja tarkastanut lentoemäntä väitti että olin nousemassa väärään koneeseen – vaikka maihinnousukortissa selvästi luki D56  (kuuluisan Suomen portin numero). Olisi ollut hölmöä myöhästyä lennolta. Kolmen minuutin kiertelyn jälkeen palasin takaisin samalle paikalle ja kauniisti hymyillen lentoemäntä päästi minut menemään. Kukaan ei ole erehtymätön! Hetken olin kuitenkin luullut että en pääsisikään Suomeen. Onneksi lopuksi kaikki meni kohteliaasti ja huomaavaisesti.

Näin siis alkoivat päiväni Suomessa. Matkan aikana pääsin käymään useita kertoja Turussa sekä matkustin saaristossa kauniiseen Houtskäriin. Saaristoretkellä jännittäviä ja vaikuttavia olivat lautat, jotka kuljettavat autot ja ihmiset saarelta toiselle.

Pääsin myös kokeilemaan suomalaista saunaa, joka oli upeaa! Ymmärrän hyvin, miksi menneinä aikoina Suomen presidenteillä oli tapana viedä vieraansa saunaan ennen kokouksia. Sauna on myös hyvä ja käytännöllinen pitkänä kylmänä aikana.

Vierailu tiedekeskus Heurekaan avasi silmäni niille uhille, jotka kohtaavat meitä jos emme muuta elämäntapojamme ekologisempaan suuntaan ja ala suojella planeettaa. Heurekassa näin myös näyttelyn miljoonia vuosia sitten kadonneista dinosauruksista.

Helinä Rautavaaran museo ja Weegee-keskus oli yksi suurimmista museokomplekseista, jossa olen käynyt. Siellä työskennellään todella ammattitaitoisesti ja näyttelyt ovat upeita.

Lisäksi pääsin käymään myös esimerkiksi Hämeenlinnan museossa, Lasimuseossa, Jean Sibeliuksen kotitalossa Ainolassa, Pekka Halosen museossa, Kampin kappelissa sekä Musiikkitalossa, missä tapasin monia tuttuja Radion Sinfoniaorkesterin muusikoita, jotka olivat Grand-Popossa esiintymässä muutama vuosi sitten Villa Karon 10-vuotisjuhlissa. Huvipuisto Linnanmäki sekä Suomenlinna olivat myös ihmeellisiä paikkoja, erittäin vaikuttavia.

Oli mukavaa tavata melkein koko ammattikorkeakoulu Laurean henkilökunta ja keskustella heidän kanssaan tulevaisuuden suunnitelmista ja siitä minkälaista yhteistyötä Laurea ja Villa Karo voisivat tehdä erityisesti Grand-Popon asukkaiden hyväksi.

Eräänä päivänä olin todella otettu vanhasta naisesta, joka tuli ulos raitiovaunusta työntäen lastenvaunuja. Uteliaana kurkistin katsomaan, minkä näköinen vauva vaunuissa oli, mutta näinkin kissan! Tapa, jolla suomalaiset huolehtivat kotieläimistä on veikeä. Jos olisin eläin, haluaisin ehdottomasti asua Suomessa :)!

Olen myös vaikuttunut siitä, miten upeasti liikenne toimii Suomessa ja miten hyvässä asemassa jalankulkijat ovat verrattuna muihin Euroopan maihin, saatikka sitten Afrikkaan.

Enkä unohda miten vaikeaa on uskoa että aurinko voi paistaa vielä kello 10 illalla, tai jopa keskiyöllä. Suomalaiset myös kertovat, että talvisin tilanne on päinvastainen. Seuraavan kerran kun matkustan Suomeen, haluaisin kokea pimeän ajan, ja ymmärtää sen aikaansaaman rasituksen joka on helposti luettavissa monien kasvoilta.

Suomi on maa, jonka ilmasto ja sääolosuhteet ovat hyvin erilaiset kuin meidän. Mutta mitä tahansa sanotaankaan, sen jälkeen kun suomalaiset oppivat tuntemaan jonkun ihmisen, ovat he maailman parhaita ystäviä!

New Exhibition in the Petit musée de la Villa Karo!

May was a month of hard work as we renewed the exhibition of the Petit musée in Villa Karo, and here it is! Ready to welcome visitors right away when Villa Karo opens it’s doors again in the end of August!

Tintti Timonen and I did the design based on Soile Rinno‘s prior exhibitions; carpenters and painters repaired the interior and the furniture designed by Tina Lotila for the first exhibition in 2002; and finally together with Georgette Singbe, Wiktoriina Hurskainen and Boniface Gossou we arranged the objects in their right places. If you’re not in Benin right now, take a look at the “musée” through the photos below!

The whole Vodun room with it’s fetishes and statues. Click to see the larger image, and click again to zoom.

Fetishes and assins (altars) in the Vodun room, the left corner from the entrance.

Left wall of the Vodun room, with an evil fetish (above) and a fetish from a sacred forest (below). The text says: “Vodun is an animistic religion, whose followers believe that nature consists of deities and spirits touching their lives. The religion has its roots in coastal West Africa and from there it travelled with slaves to the Caribbean and to Brazil.
At its heart Vodun is an everyday, social and comprehensive religion and world view, based on reciprocity, reverence for nature and mutual assistance between deities, spirits, the living and the dead.
Fa is the spirit that works as a mediator between the people and the deities. Its message is interpreted by Bokono, diviner of Fa, and the readings are executed by Vodun priests and priestesses in different ceremonies.
Colonialism, mission, political persecution and modernization have all threatened the survival of Vodun. Its nature is flexible and open to influences, the religion continually adjusts to new challenges and its position is nowadays officially recognized, especially in Benin where it is a state religion.
Fetishes are objects of some special innate power, made for many different purposes and closely connected to the Vodun religion. After a divination they embody the force of a god and are used for example for protection or as good luck charms. Some fetish objects may be placed on home altars to promote their owner’s well-being, while other ones may travel in the pockets of travelers, protecting them on their way.

The upper left corner of the Vodun room shows fertility statues from West Africa, for example from the Ashanti, Fanti and the Baoulé cultures in Ghana and Côte-d’Ivoire.

Marriage, pregnancy, birth, divorce, death… all represented through the fetish statues. Akuaba, an Ashanti girl who is unable to have a child, is perhaps the most well known (aloft).

Hounon, fetish priest of Heviosso, guards the Petit musée across the entrance. On his left side is the fetish of Ogun, the God of Iron and on his right side a fetish with bull’s horns on his back.

Fetish statues of the Goddess of Mami Wata, God of Water, right side of the Vodun room.
In Vodun religion the universe is divided into five basic elements: water, fire, earth, air and sky. In their own way each Vodun deity represents one of these elements. The Supreme God, the creator of the universe is called Mawu. The names and meanings of the hundreds of deities may vary from one community to another, but certain deities, such as Mami Wata, recur.
The vibrant water goddess has drawn influences from Christianity, Islam, Judaism, Hinduism, as well as from Buddhism. Some characteristics of Mami Wata may also have been taken from the mermaid figureheads adorning the ships that brought the first Europeans to Africa, but for example the Dogon culture of Mali and Burkina Faso told tales of mermaids and mermen as early as 4000 years ago. Mami Wata guarantees her followers speedy success, riches, good luck and good health. The goddess, who is often characterized as jealous, is known to show herself every now and then to true believers, in the light of the full moon.
Other important Vodun deity Heviosso, also known as Shango among the Yoruba people, represents the air being the god of thunder. The red color associated with Heviosso/Shango is considered to be holy. For example the boat fetishes from the fishing village Ada in Ghana often include the double-sided axe of Shango as the symbol of thunder. The owner of the fetish gains strength and Shango is prevailed upon to calm the sea winds.

The left side of the History room presents the slave trade with statuettes and a picture of Francisco de Souza, a slave trader who lived in Ouidah and visited also Grand-Popo – giving the town it’s name.
The Portuguese were the first to settle on what later was called the Slave Coast: the coast of today’s Togo, Benin and western Nigeria. Town of Ouidah, 45 kilometers from Grand-Popo, became center of West African slave trade. In the 18th century Ouidah had five European fortresses: English, French, Portuguese, Dutch and Danish. The beach of Ouidah became a “gate of no return” to hundred thousands, even millions of people.
Slave trade was approved in Dahomey and the kings sold their own countrymen and war prisoners as slaves. In return they got weapons, precious metals and luxury objects. King Agadja’s emblem even depicted a slave ship: to represent the prosperity slave trade brought to the kingdom.
The first slavery abolishment acts were given already in the 18th century, but the slave trade was profitable up to the 1860’s. Most of the slaves were sold to the coffee- and sugar plantations in Brazil. About 20 million Africans were victims of the trade while it was going on. Maybe only half of the sold slaves arrived alive to the new continent. Today the African diaspora is commemorated for example during the annual Vodun-festivities in Benin, every 10th January.

Colon statuettes welcome the visitors to the history room, across the entrance. “The colonization of Benin (then Dahomey) began in 1889, when France took over the country after winning a war against its last independent ruler, king Gbehanzin. Other French colonies in West Africa were Mauritania, Mali, Senegal, Burkina Faso, Guinea, Côte d’Ivoire and Niger. France also ruled large areas in other parts of Africa.
French colonial administration hired locals to work in the government, and “colon” statues represent the local people dressed in European uniforms and clothes. Today colons are sold everywhere in West Africa as souvenirs.
Independence movements started to grow stronger in different parts of the continent in the 1950’s and most French colonies became independent in 1960 or soon after. Dahomey gained independence from France finally in 1960 and it was renamed Benin in 1974.

The upper right corner of the history room.

Old kingdoms of West-Africa are represented by the bronze statues from old Benin (area in today’s Nigeria), kings’ staffs and an application work of the twelve kings of Dahomey (modern Benin).
The history of Benin is a succession of several kingdoms and cultures. The Fon king of Abomey subdued the surrounding countries and formed the kingdom of Dahomey in 1625. It then became the most powerful kingdom in the area, fighting wars for example against the Oyo Empire (in today’s Porto Novo) and the Kingdom of Whydah (Ouidah).
Other powerful kingdoms in West Africa were the Ashanti kingdom in modern day Ghana, and the Benin Empire of Edo culture, which formed the origins of modern Nigeria. Today kings don’t hold political power, but they have important positions in communities.

The right side of the history room

Workshop with the Thakamou Culture Arts

On 19th of May Villa Karo participated in the finale of the Teni-Tedji Marionette Festival, which was organized for the third time in Benin by association Thakamou Culture Arts and it’s director Jude Zounmenou. Earlier in May Thakamou performed at the concert in Villa Karo, and now it was time to let the local children and high school students participate in the act – and they were many!

The rain forced us indoors in the beginning, but it didn’t stop people from playing, singing and dancing. Familiar songs and rhythms invited the children to try the marionettes, and the artists from Thakamou group taught us how the puppets are moved and how a performance is made.

This slideshow requires JavaScript.

After the workshop Teni-Tedji Festival had a succesful ending, as the performers gave one last show for the children. Next year we’ll see the 4th edition of the festival, and we warmly welcome Thakamou Culture Arts back to Villa Karo!

Here’s also a peak to Thakamou group’s project in 2011. This year’s theme in the Teni-Tedji festival was the treatment of disabled people in the society and an effort to enhance their well-being. We’ll see what next year brings!